Viikonloppu.

Taas on vierähtänyt monta (tuskaisaa) päivää. Alan olemaan siinä kunnossa että pääsen kävelemään vain pakolliset matkat jne. vauva painaa johonkin hermoon ja välillä pitää oikeen huutaa kun sattuu niin paljon. Eilen tosiaan kävin Tayssissa painoarviossa, se oli 3,8kg. Olisin varmaan saanu jäädä sinne jo eilen, mutta viikonlppu pilas kaiken, koska sinne ei oteta sisään jossei oo hätä. Sain siis ajan käynnistykseen keskiviikolle, jos ei ole ruuhkaa. Jo on niin sitä sit siirretään ja siirretään ja siirretään. Lääkäri kyllä pyöräytti kohdunsuuta roimalla kädellä että kyllä tuntu ja sano että yleensä heidän käynnin jälkeen vauva tulee itestään, ennen käynnistyaikaa. Joo niin varmaan, en usko että kuulun siihen ryhmään.

Lääkäri ei edes suositellu mulle käynnsitystä, onhan siinä omat riskinsä mutta ite sanoin että  t a h o n . Ihan senkin takia kun on näin paha olla ja vauva vaan kasvaa ja kasvaa. Mua oikeesti toisaalta vituttaa kun mua ei oteta tosissaan ollenkaan. 'Annetaan vauvan kasvaa, sää oot niin hyvä synnyttäjä kun on isojakin tullu ilman apuja' JOO, mutta en taho synnyttää 5kilosta, miksei ne ymmärrä ? Nytkään varppina ees pidä toi arvio paikkaansa, on ihme jos pitää. Huuuuuoh !

Noh, se siitä, eli keskiviikkoa odotellessa, 7.30 otan puhelimen käteen ja soitan sinne, kaikki pitää nyt peukkuja että on salissa tilaa. Tipalla yritetään siis käynnistää.

Tänään käytiin kylällä syömässä makkaraa kun Tarvikeskuksen eessä sitä tarjoiltiin. Sitte kävin viemässä papan haudalle kynttilän. Ei sitä vieläkään voi tajuta että pappa on taivaassa, koskakohan se totuus iskee takaraivoon ? :\

Meille pitäs tulla uus kissa, sitten kun se saadaan kiinni :D on siis mummulasta, pelastan sen kissojentaivaalta. Toivottavasti se nyt vaan sopeutuis meille kun aikuinen jo on. Joskus sanoin että uutta kissaa en ota, koska annoin vuosi sitten yhden kissoista pois koska se ei oppinut tavoille, mutta tää on nyt eri juttu koska mummun takia tän kokeilun teen, se on ilonen jos edes yks kissoista saa jäädä :)

Aamulla Velmulle sanoin sanoja, siis tällä tapaa' Sano mummu, sano pappa jne.' Kaikki se toisti ja hienosti menikin. Jere ei ennen kahta vuotta päästäny mitään suustaan ja Velmu osaa jo nyt, on ne lapset niin erilaisia :)

Nyt siellä on ihana ilma, ei oo kauheen märkääkään. Takassa on tuli, ruoka uunissa, Velmu nukkuu sohvalla ja muut pojat rymyää pihalla :) Tästä päivästä (ainakin vielä) tykkään. Ja kerrankin on viikonloppu jollonka saa vaan maata ja nukkua myöhään lasten märinää kuunnellessa vieressä <3