Kiire.

Nyt kyllä pitää sanoa että en ole koskaan ollut niin kiireinen äitiyteni aikana kun nää viimeset kolme viikkoo mitä Peppi on ollu maailmassa. Tää on ihan kamalaa välillä, kädet ei riitä eikä jalatkaan.

Ensinnäkin, Peppi on tosi vaativa ja olis tissillä 24/7 ja aina ainakin tunnin kerrallaan. Ekat 2,5vkoa jaksoin tissittää enkä sortunut lisämaitoon, nyt oon pari päivää antanu 1-2x/pvä korviketta että tyttö olis vähän tyytyväisempi ja taitaa se llakin ja korviketta voi mennä jopa 80ml kerta. Vaikka rintamaidolla kasvoikin reippaasti, olihan 2viikon paino jo melkeen 250g enemmän mitä syntymäpaino :) mutta mä en kertakaikkiaan ehi istua koko päivää sohvalla neiti sylissä ja tissi sen suussa, vaikka ihanaa se oliskin jos ehtis. Aina kun saan hyvän asennon sohvalla ja alan syöttämään niin joku huutaa pyyhkimään tms. Ihanaa <3

Kaikenlisäks Pepillä ottaa mahasta paljon, eilen Jounikin jo hermostu kun sanoin että Peppiä varmaan ottaa mahasta, niin se sano että voiko tosiaan aina ottaa. Voi näköjään, tai ainaki käytöksestä otaksun että ottaa kun vääntelehtii. Ostin apteekista cuplatonia, saa nähä auttaako. Joo ja kyllä, kaikki luonnolliset keinot on kokeiltu jo, ei auta pumppailut eikä hieronnat.

Kirjaimellisesti oon siis nää kolme viikkoa elänyt vaan vauvalleni ja muille lapsilleni. Pojat osaa kyllä käyttää hyväkseen ne hetket kun en pysty niiden perässä juoksemaan. Kämppä on nytkin kuin kaatopaikka, mutta ajattelin että kun kerrankin on aikaa kirjoittaa niin en tee muuta kun kirjoitan. Tälläkin hetkellä kyllä joku taas istuu vessassa ja huutaa kohta. Miten senkin pitää olla nykyään rasittavaa ? Pyllyn pyyhkiminen ?:D tuleeko tässä vielä burnout ? Oon välillä tosi väsyny ja haahuilen kotona kun kalkkilaivan kapteeni. Silimäpussit on armottomat vaikka saankin ihan hyvin nukuttua, ONNEKS. Pihalla en oo käyny kun kerran tän 3viikon aikana ja sillonkin ehdin olemaan vaan vartin. Nooh, jospa ennen joulua :D tähän kolmeen viikkoon on oikeesti sisältyny yks rauhallinen aamu, yksi. Kaikki muut on ollu yhtä porua ja kaaosta. Valivalivali. Joo eipä valitus auta, itteppä oon itteni tähän tilanteeseen tahtonu ja tyhymänä tahon vielä lisää lapsia. 

Jaa lasten isä ? Joo auttaa se mutta ei tosiaankaan tarpeeks. Se ei osaa oikeestaan mitään tehdä ilman valitusta, tai riippuu päivästä mutta niitä päiviä on useemmin että ei osaa tehä. Ja omatoimisuus on melkeen nollassa. Mutta en taho siltikään pelkkää negatiivista sanoa, kyllä se auttaa mutta en vaan varmaan osaa olla kiitollinen niistä pienistä jutuista ja jokapäiväsistä (esim kaupassa käynti, Jouni hoitaa aina sen), vaikka pitäs, koska kaikki kaatuu silti päälle vaikka se auttaa. Pojat kun ei hyväksy kun äitensä ja Jerekin tosiaan välillä istuu vessassakin puoli tuntia kun ei anna isänsä pyyhkiä takapuolta :D ja Velmulle ei käy kukaan muu maidon laittajaks kun minä. Ihanaa <3

Maailman parasta ja ihaninta on olla äiti, mutta tää on taas sellanen ajanjakso joka on niin väsyttävä ja masentava. Mää jo ootan että pääsen vähän tuulettumaan. Oon sen ansainnu. Viime joulukuun jälkeen tainnu kaks kertaa vai kerran käydä yksin jossain ilman lapsia ja sillonkin vaan muutaman tunnin, tai oon mä kaupassa viipyny vartin mutta niitäkin kertoja on harvon. Oma aika, mitä se on ? Jos mulla olis omaan aikaan mahollisuus niin sit mulle iskee huono äiti-olo ja en taho ees lähtee mihkään.

Eli tämmönen valitusvirsi tällä kertaa :D tätäkö te halusitte kun toivoitte päivitystä ?:D

Pojille kuuluu hyvää, Velmukaan ei oo edes mustis vauvasta. Kaikki hoitaa mielellään ja ovat touhussaan pikkusiskostaan. Jerryllä menee eskarissa hyvin, Jarkolla juhlitaan kohta synttäreitä. Ristiäiset meillä on 11.12. Nimen oon melkeen päättäny :) Jounilta pitää saada vielä viimenen sana.